Miksi valkoiset kissat ovat alttiita
Kissojen synnynnäinen kuurous liittyy läheisesti dominoivaan valkoiseen geeniin (W), joka tekee muutakin kuin poistaa värin turkista. Sama geeni voi vaikuttaa silmien väriin ja häiritä pigmenttisoluja, joita sisäkorva tarvitsee kehittyäkseen normaalisti. Kun nämä solut puuttuvat, osa kuuloelimestä voi rappeutua jo ensimmäisten elinviikkojen aikana. Siksi täysin valkoisella kissalla on suurempi riski syntyä kuurona kuin minkään muun värisellä kissalla.
Yhteys silmien väriin
Kissan silmien väri antaa hyödyllisen vihjeen riskistä, vaikka se ei koskaan korvaa varsinaista testiä. Valkoinen kissa, jolla on kaksi sinistä silmää, on moninkertaisesti todennäköisemmin kuuro kuin kissa, jonka silmät ovat tavallisen väriset. Eriväriset silmät omaava kissa, jolla on yksi sininen silmä, sijoittuu näiden väliin, ja mahdollinen kuurous koskee usein samanpuoleista korvaa kuin sininen silmä. Kissa voi myös olla kuuro vain toisesta korvasta, mikä on helppo ohittaa arjessa, mutta ominaisuus siirtyy silti pennuille.
Mitä BAER-testi mittaa
BAER tulee sanoista Brainstem Auditory Evoked Response, ja se on luotettavin tapa tarkistaa kissan kuulo. Päähän kiinnitetyt pienet anturit tallentavat aivojen sähköisen vasteen, kun kumpaankin korvaan soitetaan erikseen pehmeitä naksahduksia. Koska korvat testataan yksi kerrallaan, testi paljastaa toispuoleisen kuurouden, jota pelkkä tarkkailu ei koskaan havaitsisi. Testi on turvallinen ja kivuton, vie vain muutaman minuutin ja voidaan tehdä hereillä olevalle kissalle tai kevyessä rauhoituksessa kissasta riippuen.
Testaa ennen kasvatusta
Jokainen siitokseen aiottu valkoinen kissa kannattaa BAER-testata ensin, sillä toisella korvalla kuulevakin kissa voi siirtää kuurouden pennuilleen. Monet rekisteröivät järjestöt edellyttävät valkoisten siitoskissojen kuulotestausta eivätkä salli kuurojen kissojen käyttöä kasvatukseen, ja suositeltu menetelmä on BAER. Testaus suojaa sekä kasvattamiasi pentuja että perheitä, jotka ottavat ne vastaan. Jos ostat valkoisen pennun, on aina aiheellista kysyä kasvattajalta, onko vanhempien kuulo testattu.
