Luotu hämärään
Kissat eivät ole värisokeita, mutta ne näkevät värit eri tavalla kuin me. Niiden näkö on dikromaattinen, eli ne erottavat siniset ja keltaiset sävyt hyvin, kun taas punaiset näyttävät haalistuneilta – kirkkaanpunainen lelu voi siis näyttää niille paljon tylsemmältä kuin sinulle. Todellinen vahvuus on hämäränäkö: verkkokalvon takana oleva heijastava kerros, tapetum lucidum, heijastaa valon takaisin silmän läpi, ja sauvasoluista rikas verkkokalvo kerää vähäisenkin valon talteen – siksi kissan silmät näyttävät hehkuvan pimeässä. Kissat ovat myös erinomaisia havaitsemaan liikettä, mikä sopii täydellisesti saaliin pienimpienkin nytkähdysten huomaamiseen. Hintana on se, että tarkkojen yksityiskohtien näkeminen on heikompaa kuin meillä, joten kissat lukevat maailmaa enemmän liikkeen ja kontrastin kuin terävän tarkennuksen kautta.
Meitä herkempi kuulo
Kissan kuulo on yksi sen merkittävimmistä aisteista. Se ulottuu pitkälle ultraäänialueelle, noin 55–64 kHz:iin asti, selvästi ihmisen kuulorajan yläpuolelle, ja tämä ylin alue sattuu vastaamaan niiden jyrsijöiden kimeitä vinkaisuja, joiden metsästämiseen kissat ovat kehittyneet. Kissan korvat ovat myös ihmeen liikkuvat: kumpikin kääntyy erikseen, jotta äänen lähde paikantuu tarkasti. Siksi torkkuva kissa voi kääntää korvansa kohti rapinaa, jota sinä et edes huomannut. Kun kissasi tuntuu reagoivan tyhjään, se kuulee hyvin todennäköisesti jotakin, mikä on todella olemassa – juuri oman kuuloalueesi ulkopuolella.
Tuoksujen maailma
Haju muovaa kissan maailmaa paljon enemmän kuin meidän. Kissan hajuaisti on erittäin kehittynyt, ja se auttaa arvioimaan ruokaa, reviiriä ja ympärillä olevia muita eläimiä. Tavallisen nenän lisäksi kissoilla on toinen hajuaistin työkalu: kitalaessa sijaitseva vomeronasaalielin eli Jacobsonin elin. Kun kissa kohtaa erityisen kiinnostavan hajun tai feromonin, se saattaa vetää huulensa taakse ja seistä suu hieman auki irvistystä muistuttavassa ilmeessä, jota kutsutaan flehmen-reaktioksi; näin haju ohjautuu tähän elimeen. Kyse ei ole inhosta, vaan kissa nautiskelee tiedosta, jota me emme pysty lainkaan havaitsemaan.
Viikset ja tuntoaisti
Kissan viikset, oikealta nimeltään vibrissat, ovat paljon enemmän kuin koriste. Ne ovat syvälle juurtuneet ja runsaasti hermotetut, ja ne aistivat pienetkin muutokset ilmavirroissa sekä aukkojen leveyden. Näin kissa voi arvioida pimeässäkin, mahtuuko se kulkemaan jostakin raosta. Viikset kertovat myös mielialasta: uteliaana ne kääntyvät eteenpäin, peloissaan ne painuvat taaksepäin, joten ne ovat samalla ikkuna siihen, miltä kissastasi tuntuu. Olet ehkä kuullut "viiksiväsymyksestä", ajatuksesta, että kapeat kupit stressaavat kissaa, koska viikset osuvat niiden reunoihin. Ajatus on suosittu mutta huonosti todistettu, joten suhtaudu siihen kevyesti äläkä pidä sitä vahvistettuna tosiasiana. Joka tapauksessa ystävällisintä on rikastaa kissan maailmaa kaikille näille aisteille: tarjoa sille katseltavaa, kuunneltavaa, nuuhkittavaa ja turvallisesti tutkittavaa.
