Kaksi eri virusta
FeLV eli kissan leukemiavirus ja FIV eli kissan immuunikatovirus mainitaan usein yhdessä, mutta ne ovat kaksi erillistä infektiota. Molemmat vaikuttavat ajan mittaan immuunijärjestelmään, mutta ne käyttäytyvät melko eri tavoin. FeLV vaikuttaa yleensä voimakkaammin nuorempiin kissoihin ja voi olla arvaamattomampi, kun taas FIV etenee hitaasti, ja monet kissat elävät sen kanssa vuosia ilman selviä ongelmia. Kumpikaan virus ei tartu ihmisiin eikä koiriin. Kun ymmärtää, että kyse on erillisistä sairauksista, testausta ja ehkäisyä koskevat erilaiset ohjeet on helpompi hahmottaa.
Miten ne tarttuvat
Virukset leviävät eri tavoin, mikä vaikuttaa kissasi riskeihin. FeLV tarttuu yleensä läheisessä ja ystävällisessä kanssakäymisessä, kuten pitkäaikaisessa toistensa nuolemisessa, yhteisten ruoka- ja vesikuppien kautta sekä emolta pennuille. FIV puolestaan leviää pääasiassa syvien puremahaavojen kautta, minkä vuoksi se on yleisempi vapaana liikkuvilla ja tappelevilla kissoilla. Rauhallisessa, sisäkissojen monikissataloudessa FIV-riski on siis paljon pienempi kuin ulkona liikkuvien kollien joukossa. Kun tunnet tartuntatiet, pystyt arvioimaan oman kissasi altistumisen realistisesti.
Testaus ja kissan tilanne
Eläinlääkärillä otettavalla yksinkertaisella verikokeella voidaan tarkistaa, onko kissa FeLV- tai FIV-positiivinen, ja testiä suositellaan usein uusille kissoille, etenkin ennen kuin ne tutustutetaan muihin kissoihin. Ajoituksella on merkitystä, ja eläinlääkäri voi ehdottaa tuloksen varmistamista tai uusintatestiä jonkin ajan kuluttua, koska varhaiset testit voivat joskus olla epäselviä. Kun tiedät kissan tilanteen, voit suunnitella sen hoidon ja suojata kodin muita kissoja. Jos otat uuden kissan tai kissasi on ollut tappelussa, kysy eläinlääkäriltä, onko testaus aiheellista. Tiedosta ei ole mitään haittaa.
Hyvä elämä FIV:n kanssa
Positiivinen tulos voi tuntua pelottavalta, mutta se on kaukana toivottomasta diagnoosista, etenkin FIV:n kohdalla. Monet FIV-positiiviset kissat elävät pitkän, onnellisen ja mukavan elämän hyvän perushoidon, vakaan sisäympäristön ja säännöllisten eläinlääkärikäyntien turvin. Tärkeimmät tavoitteet ovat pitää kissa terveenä, vähentää stressiä ja havaita mahdolliset liitännäisongelmat ajoissa. FeLV voi olla vakavampi ja ennuste vaihtelee enemmän, joten eläinlääkärin ohjeet ovat siinä erityisen arvokkaita. Kummassakin tapauksessa diagnoosi on hoitosuunnitelman alku, ei hyvän elämän loppu.
